Keskustasta kansan pariin

Tiistai 2.2.2010 - Toni Auvinen

Suomen Keskustan eteneminen kultaisella keskitiellä, varoen suistumasta liikaa oikealla tai vasemmalle voidaan kansan silmissä mieltää pahimmillaan jopa oman linjan puuttumiseksi. Vauhti on nykymaailmassa kovaa ja sen johdosta myöskään poliittisille puolueille ei tunnu jäävän aikaa miettiä omaa linjaansa ja omia arvojaan eikä myöskään omia tavoitteitaan. Tämänkaltainen keskitien kulkeminen on toki varminta ja se pitää liikkeessä mutta samalla painetta uudistumiseen ja omalaatuisuuteen tulee molemmilta puolilta sekä pienemmiltä puolueilta myös selän takaa.

Kirjoitin viime vuonna otsikolla: "Seisotaan johtajiemme takana" ja viime aikaista keskustelua seuratessa toivoisin nyt että: "Seisotaan omiemme takana". Tällä tarkoitan sitä että ei ole Keskustan edun mukaista jos arvostelemme negatiiviseen sävyyn ehdokkaiksi asettuneita tai ehdokkuudesta luopuneita puheenjohtaja-kokelaita. Kehua ja kannustaa saa kyllä omia suosikkeja, mutta samaan aikaan tapahtuva vastaehdokkaiden syyttely ei vie puoluetta yhtään eteenpäin eikä se todellakaan vahvista yhtenäisyyttämme tulevia eduskuntavaaleja ajatellen.

Olen paljon pohtinut tilannetta, jossa puheenjohtajaksi valittava henkilö saisi yhtä aikaa vastattavakseen puolueen eduskuntavaalikampanjan sekä Suomen pääministerin tehtävät. Tämä yhtälö ei minua miellytä ja olisinkin valmis valitsemaan puheenjohtajan, jonka ensisijainen tehtävä olisi lähteä vetämään puoluetta, joka tulee yhtenäisenä ja elinvoimaisena kansanliikkeenä saavuttamaan jälleen Suomen suurimman puolueen kärkipaikan. Toisaalta tulisin tukemaan Matti Vanhasen työtä jatkaa pääministerinä tämän vaalikauden loppuun, sillä tilanne jossa elämme vaatii myös viimeisen puolen vuoden ajaksi kokeneen vetäjän ja valmiit yhteistyöverkostot.

Huomattavaa on myös että mikäli Keskustan puheenjohtaja vaihdoksen myötä aloitetaan hallituksen uudelleen järjestäytyminen, tulee eduskuntavaalien paine varmasti haittaamaan hallitusohjelman ja määrätietoisen politiikan toteuttamista vaalikauden loppumetreillä.

Toivon että Keskustasta löytyy parhaat mahdolliset osaajat niin puheenjohtajan kuin pääministerinkin tehtäviin ja suuressa puolueessa näitä tehtäviä ei automaattisesti tarvitse kasata saman henkilön harteille. Keskustan oma linja taas on aina löytynyt ja tulee löytymään kansan parista, sieltä missä eletään oikeaa, jokapäiväistä elämää ja jonne kaikki poliittiset  päätökset tulevat ennemmin tai myöhemmin vaikuttamaan.

Yhteinen maaseutukaupunki vai kuntaliitos kaupunkiin?

Tiistai 5.1.2010 - Toni Auvinen

Alkaneen 2010-luvun suurin kysymys kuntatasolla tulee olemaan tiivistyneen yhteistyön seuraavat askeleet kohti nykyistäkin yhtenäisempää palvelutuotantoa ja yhteistoimintaa. Jokaisen maaseutukunnan eteen tulee myös jollain aikavälillä kysymys siitä tulemmeko tiivistämään tätä yhteistyötä lähimpien kaupunkien vai samassa tilanteessa olevien maaseutukuntien kanssa.

Sanomalehti Itä-Savo uutisoi 27.10.2009 Sulkavalaisen diplomi-insinööri, maanviljelijä Kari Partasen ajatuksesta, jonka mukaan Juvan, Joroisten, Rantasalmen, Sulkavan ja Puumalan tulisi yhdessä muodostaa maaseutukaupunki sen sijaan että jokainen päätyisi kuntaliitoksiin olemassa olevien kaupunkien kanssa. Partasen ajatus on monessa mielessä hyvin mielenkiintoinen, eikä sitä pidä sivuuttaa tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa, pelkästään sanomalla että: "ilman kaupunkikumppania ei maaseutukunnilla ole tulevaisuutta."

Tämä yhtenäisesti johdettu ja verkostomaisesti hajautettu maaseutukaupunki olisi luonnollista jatkoa jo pitkään jatkuneelle Rajupusu- ja JJR-kuntayhteistyölle. Näiden kuntien yhteenliittymä käsittäisi viiteen kuntakeskukseen hajautetun palvelutuotannon,  jossa jokainen keskus vastaisi jostain yhteispalvelutoimialasta. Tämän maaseutukaupungin asukasmäärä kohoaisi yli 22 000 asukkaaseen, joka riittäisi tällä hetkellä vastaamaan itsenäisesti myös kaikkiin palvelutuotannolle asetettuihin valtakunnallisiin väkilukurajoihin.

Yhteinen maaseutukaupunki, ilman kuntarajoja ja eri suuntiin maakuntaa hajautunutta palvelutuotantoa voisi toimia tehokkaasti, kunhan yhteisymmärrys ja kokonaisedun tavoittelu asetettaisiin omia kuntakohtaisia tavoitteita tärkeämmäksi. Tämän tyyppinen ajattelumalli varmasti haastaisi monet kuntapäättäjät pohtimaan omia arvojaan ja näkemyksiään, mutta uskoisin että yhteinen etu ja ratkaisu, jossa päätösvalta pidettäisiin yhteisen maaseutukaupungin alueella tulisi saamaan tukea niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin.

Huomioitavaa on myös että yli 22 000 asukkaan maalaiskaupunki nousisi myös maakuntatasolla samaan sarjaan muiden kaupunkien kanssa, jolloin myös seudullista kilpailukykyä voitaisiin tarkastella aivan uudella tasolla. Monien tutkimuksien mukaan tulevaisuuden selviytyjiä maaseudulla tulevat olemaan vetovoimaisten kaupunkikeskuksien läheiset maaseutualueet, joihin tämä esitetty maaseutukaupunki voitaisiin kokonaisuudessaan laskea, ajatellen rajanaapureiksi tulevia Mikkeliä, Varkautta ja Savonlinnaa.

Ajoitin tämän keskustelun avauksen uuden vuoden alkuun, sillä tammikuussa mennyt vuosi ja vuodet ovat takana ja uusi vuosi sekä uudet tuulet edessä. Pidetään siis ajatukset avoimina ja arvioidaan maaseutukuntien tulevaisuutta niin että maaseutukaupunki saa oman arvonsa tämän vuoden aikana käytävissä keskusteluissa. Oikein menestyksellistä uutta vuotta kaikille, niin maaseutukuntien kuin kaupunkienkin asukkaille sekä lehden lukijoille!

Kuinka itsenäisiä olemme vuonna 2009?

Sunnuntai 6.12.2009 - Toni Auvinen

Kansalaisten oman, vapaan tietosanakirjan mukaan itsenäisyys tai hienommin sanottuna suvereniteetti tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin itsemääräämisoikeus. Itsenäisyydellä voi myös olla eri asteita, jolloin osa asioista on omassa päätäntävallassa, kun taas joissakin asioissa joudutaan noudattamaan jonkun muun sanelemia tai yhdessä laadittuja ehtoja.

Tämä edellä mainittu tulkinta itsenäisyydestä on mielestäni erittäin hyvä ja sitä voidaan soveltaa suoraan myös kunnissa käytävään ”itsenäinen kunta” tai Suomessa käytävään ”itsenäinen suomi” -keskusteluihin. Itsenäisyyttä pohtivat keskustelut ovat mielestäni monesti liian musta-valkoisia, sillä itsenäisyyden asteita on olemassa useita. Itsenäisyys ei myöskään tarkoita yksinäisyyttä tai eristäytymistä, vaan itsenäisiä voidaan olla myös yhdessä ja yhteisvastuullisesti toimien.

Kuntatasolla tästä yhdistetystä itsenäisyydestä ja yhteistyöstä voitaisiin esimerkkinä käyttää Rantasalmea, jossa käytössä on jo useiden vuosien ajan ollut jaetun palvelutuotannon, ylikunnallisten yhteislautakuntien ja kuntayhtymien varaan rakennettu toimintamalli.

Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ajateltuna itsenäisyyden eri asteita voitaisiin arvioida esimerkiksi pohtien Suomen roolia, mahdollisuuksia ja velvoitteita Euroopan Unionin jäsenmaana.
Toki kaikissa kunnissa kunnanvaltuusto on kuntalain mukainen, edelleen ylintä päätösvaltaa käyttävä elin ja toisaalta suomen perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu edelleen Suomen kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta.

Tästä huolimatta väitän kuitenkin että täydellinen itsenäisyys on viime vuosikymmenien aikana vaihtunut yhä lisääntyvään itsenäisten kuntien ja valtioiden välillä tapahtuvaan yhteistyöhön ja yhteiseen päätöksentekoon sekä hajautettuun päätösvaltaan.

Tätä perustelen sillä että vaikka euroopan unioni on lähinnä jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto eikä liittovaltio ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen riippumattomia ja itsenäisiä kansakuntia, on euroopanlaajuinen yhteistoiminta saanut vuosi vuodelta ja päätös päätökseltä suuremman roolin myös Suomea ja Suomalaisia koskevissa asioissa.

Samalla periaatteella voitaisiin arvioida JJR-kuntayhteistyötä, sillä kaikki kolme kuntaa ovat edelleen itsenäisiä ja käyttävät ylintä päätösvaltaa, mutta samalla monet yhteislautakunnissa ja JJR-ohjausryhmässä tehtävät yhteispäätökset koskettavat suoraan kaikkia kolmen kunnan asukkaita.

Tällä puheellani en missään nimessä tarkoita sitä että itsenäisyys-käsitteen muutos olisi mielestäni edennyt väärään suuntaan. Päinvastoin, olen lisääntyvän ylikunnallisen ja eurooppalaisen yhteistyön kannattaja ja uskon että nämä yhteistoimintaan, yhdessä tekemiseen ja yhdessä arvioimiseen perustuvat toimintamallit ovat hyvinkin toimivia ja paremmin erilaisia näkökulmia avartavia.

Samalla tahdon kuitenkin korostaa sitä että mitä kauemmaksi päätösvalta ja päätöksien tekeminen kokonaan tai osittain viedään, sitä suuremmaksi nousee eri tehtävissä edustavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuu ja toiminnan vakavuus omaa kuntaa tai valtiota koskevassa edunvalvonnasta.

Molempien käyttämieni esimerkkien, eli JJR-kuntayhteistyön ja Euroopan Unionin tavoitteet ovat yksinkertaistettuna voimavarojen yhdistäminen ja vaikuttavuuden lisääminen yhteistyötä tiivistämällä ja kehittämällä. Tähän liittyen päätösvaltaa joudutaan siirtämään ylikunnallisiin ja ylikansallisiin toimielimiin, jotka toimivat hyvin itsenäisesti ja jotka myös tekevät päätöksiä yhtä aikaa useiden kuntien ja kansojen puolesta.

Kuntien ja valtioiden tehtäväksi onkin jäänyt ennen kaikkea laatia tälle yhteistoiminnalle pelisäännöt ja sopimukset, joiden mukaan ja joiden rajoissa yhteistoimintaa toteutetaan. Näitä sopimuksia ei kuitenkaan kukaan taho laadi yksin, vaan ne laaditaan yhdessä, jolloin demokratiassa tutut erisuuntaiset kompromissit ovat monesti ratkaisuna ja näiden kompromissien mukaan kaikkien on siitä eteenpäin toimittava ”pulinat pois, päätös on tehty logiikalla”.

Näissä tilanteissa voidaan hetkellisesti ajatella että itsenäisyys ja itsenäinen päätöksenteko on menetetty, mutta monesti yhteispäätökset ja kompromissit ovat kuitenkin enemmistön etu ja enemmistön hyväksi ja toisaalta jokainen osapuoli joutuu joskus venymään. Näiden yhteispäätöksien vaikutukset ja erot eri osapuolien välillä myös vaihtelevat eri tilanteissa, niin että tänään omasta mielestään asiansa edistämisessä hävinnyt saattaa taas huomenna ollakin voittajan roolissa.

Uskon myös että maailmanlaajuinen globalisaatio ja kansainvälistyminen tuovat tullessaan ajattelutavan muutoksen, jolloin itsenäisyydestä tai eristäytymisestä siirrytään yhä enemmän yhteisvastuullisempaan ja rajat häivyttävämpään yhteistoimintaan.

Globalisaatio-termillä on monia ulottuvuuksia ja joissain määrittelyissä se myös korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta. Globaalille, koko maapalloa koskettavalle tasolle vietynä itsenäisyys voisikin tarkoittaa enemmän kansalaisten itsenäisyyttä ja oikeutta päättää omista asioistaan, elämästään ja valinnoistaan, yhtenä maailmankansalaisena kaikkien kansakuntien joukossa.

Toki edellä kuvattua maailmakansalaisuutta ja sen tulkintaa on helppo ajatella hyvinvointivaltioiden näkökulmasta, sillä suurimmalla osalla maailman asukkaista ei tähän valinnan vapauteen ole mahdollisuutta edes unelmissaan ja kuvitelmissaan. Merkittävät tuloerot, vaatimattomat elinolosuhteet sekä tasa-arvoisuuden ja tasa-vertaisuuden puuttuminen estävät hyvin nopeasti maailmankansalaisuuden käsittelemisen niin että kaikilla maailman asukkailla, sekä rikkailla että köyhillä olisi tämän tyyppiseen itsenäisyyteen todelliset mahdollisuudet.

Palataksemme maailmanlaajuisista ongelmista ja epäoikeudenmukaisuuksista takaisin Suomeen, voidaan itsenäisyydellä ja itsemääräämisoikeudella sanoa olevan meille Suomalaisille erityisen suuri merkitys. Näin itsenäisyyspäivänä meidän tuleekin keskittyä siihen minkä johdosta ja keiden ansiosta olemme tätä kaikkien Suomalaisten yhteistä juhlapäivää viettämässä.

Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus on saavutus, johon pääseminen ei ole syntynyt ilman hikeä ja kyyneleitä. Yli 90 vuotta kestänyttä itsenäisyyttä ja koskemattomuutta on kuitenkin uhattu matkan varrella useita kertoja. Näistä uhista on kuitenkin selvitty, kiitos sen ajan suomalaisten ja nykyisten sotaveteraanien. Itsenäisyyden hinta on ollut kallis ja sitä on maksettu useassa erässä, monien vuosikymmenien aikana. Itsenäisyyden tarkempaa hintaa ei voida mitenkään määritellä, mutta ihmishenkiä se on todistetusti ainakin vaatinut ja nämä uhraukset isänmaan puolesta ovat korvaamattomia ja niiden ansiosta olemme jälleen tänään saaneet siniristiliput salkoihin vetää.

Ensimmäisen maailman sodan ja sisällissodan sekä toisen maailmasodan eli talvisodan ja jatkosodan tapahtumat ovat jättäneet pysyvät muistot ne kokeneisiin suomalaisiin. Edustamani sukupolvi on näihin aikoihin päässyt palaamaan vain tarinoiden, historian kirjoituksen, dokumenttien ja elokuvien kautta. Näiden tietojen ja mielikuvien perusteella en usko että meillä kuitenkaan on todellista ymmärrystä siitä minkälaista elämä on noihin aikoihin ollut ja minkälaisia uhrauksia ja urotöitä itsenäisyyden säilyttäminen on todella vaatinut.

Tänään puheessani käyttämieni näkemyksien itsenäisyys-käsitteen ja koko maailman muuttumisesta, ei ole tarkoitus millään lailla hämärtää sitä ylpeyttä mitä Suomi ja Suomalaiset omasta itsenäisyydestään kantavat ja kuinka paljon meidän tulisi arvostaa heitä ketkä ovat itsenäisyyden meillä mahdollistaneet ja sitä useaan otteeseen eri tilanteissa puolustaneet.

Puheeni alkuosassa avasin itsenäisyys käsitettä itsemääräämisoikeuden kautta, voidaankin todeta että niin kauan kuin me kansalaiset, kunnat ja valtiot saamme itse käyttää ylintä päätösvaltaa toimissamme, ei itsenäisyytemme ole uhattu. Uskallan myös todeta että tätä itsenäisyyttä ei tiivistyvän yhteistyön kautta pystytä heikentämään, eikä yhteistoiminnan edellytys välttämättä ole itsenäisyyden uhraaminen.

Näillä sanoilla toivotan hyvää itsenäisyyspäivää, eurooppalaista yhteistyötä tekeville Suomalaisille sekä kunnalliseen ja ylikunnalliseen yhteistyöhön aktiivisesti osallistuville Rantasalmelaisille.

Sosterin kolmannet ja viimeiset syntymäpäivät?

Torstai 12.11.2009 - Toni Auvinen

Sosiaali- ja terveyspiiri Sosterin kolmivuotinen taival alkaa kääntyä nykymuodossaan loppusuoralle, sen verran yhteneväiset näyttävät kuntapäättäjien ja asiaa tutkineen terveyspolitiikan professori, tutkimusjohtaja Ilkka Vohlosen näkemykset lehtitietojen perusteella jo olevan. Yhteisesti todettua taitaa olla myös se että elämänkaariajattelun mukaisesti perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja joiltain osin myös sosiaali- ja vanhustenhuollonpalvelut yhdistävä kokonaisuus ei missään vaiheessa täyttänyt niitä odotuksia mitä sosteria perustettaessa luvattiin.

Syitä tähän on monia, suurimpana varmasti alusta asti tiedostettu, mutta ehkä ei tunnustettu syy on toimialueen riittämätön väestömäärä. Toiseksi kaikki jäsenkunnat eivät olleet valmiita siirtämään sosteriin suunnitelmien mukaisia sosiaali- ja vanhustenhuollon palveluja, vaan tahtoivat säilyttää ne kuntien omina lähipalveluina. Kolmanneksi tähän tilanteeseen johti joiltain osin myös Joroisten siirtyminen Etelä-Savon sairaanhoitopiiriin sekä Parikkalan Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiriin.

Sosterin tarjoamia palveluja ei mielestäni ole ollut syytä missään vaiheessa moittia, lukuun ottamatta maalaiskuntia vaivaava lääkäripulaa, jota ei ole millään lailla sosterin aikana saatu parannettua. Yleisesti ottaen palvelut ovat siis toimineet ja hoitohenkilöstö on mielestäni tehnyt kaikilla tasoilla hyvää työtä. Ongelmat kohdistuvatkin ennen kaikkea hallinto-organisaatioon sekä kuntien omistaja-ohjaukseen sekä noihin aiemmin luettelemiini kolmeen rakenteelliseen ongelmaan. Myös kustannusten ennakoimisen vaikeus ja pienen organisaation taloudellinen haavoittuvaisuus, yhden kaupungin ja muutaman maalaiskunnan rahoittamana on muodostunut liian raskaaksi taakaksi kantaa.

Rantasalmi on aina ollut terveydenhuolto- ja sairaanhoitopiiriasioissa eräällä lailla vedenjakajan asemassa jo pelkästään maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Rantasalmi oli aikoinaan kokoonkutsujana myös Itä- ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirien jäsenkuntien kuntakokoukselle ja on muutenkin toiminut aktiivisesti maakunnallisen yhteisymmärryksen löytymiseksi. Nyt kun erikoissairaanhoidon katseet alkavat kääntyä koko Itä-Suomen laajuiseen sairaanhoitopiirimalliin ja perusterveydenhuollossa suunnitellaan mahdollisia liikelaitosmalleja sekä Mikkelissä että Savonlinnassa on Rantasalmen asema jälleen keskeinen. Oman lisänsä näihin suunnitelmiin tuovat myös muut JJR-kunnat, joiden kannalta kuntien välille löydettävät yhtenäiset terveydenhuollon ratkaisut olisivat erittäin tärkeitä.

Eniten minua mietityttää kuitenkin valtion päättämättömyys, sillä luvatut tiedot uudesta terveydenhuoltolaista ja myös paras-hankkeen jatkosta antavat odottaa itseään. Jo aiemmin ilmoille heitetyt asukaslukurajat erilaisissa palvelurakenteissa sekä myös yksittäisten ministereiden ja ministeriöiden erilaiset näkemykset siitä miten terveydenhuolto-, sosiaali- ja vanhustenhuollonpalvelut tulisi Suomessa järjestää, ovat koko ajan vain vaikeuttaneet kuntapäättäjien työtä. Tähän vallitsevaan ja odottavaan tilanteeseen pitäisi nyt pikaisesti saada muutos, sillä kyseessä on kuitenkin tämän ja seuraavan vuosikymmenen tärkein ja suurin rakenteellinen uudistustyö, jolla euromääräisesti määritellään myös kuntien maksukykyä, elinvoimaisuutta ja yhteistyösuuntia.

Posti parantaa palvelujaan

Tiistai 27.10.2009 - Toni Auvinen

Niin minä kuin moni muukin haja-asutusalueella asuva sai Postilta kirjeen, jossa kerrottiin että posti on yhteistyössä postinsaajien ja kunnan kanssa sijoitellut postilaatikoita uudelleen eri puolilla maata. Ensimmäisenä tulee mieleen että millä lailla tätä yhteistyötä on kunnan ja postinsaajien kanssa toteutettu, sillä mielestäni edustan valtuuston puheenjohtajana ja postia saavana kuntalaisena näitä molempia tahoja, eikä minulle ole tähän yhteistyöhön ennen tätä ilmoitus-luonteista kirjettä mahdollisuutta tarjottu?

Kirjeen saatuani otin yhteyttä Postin palveluesimieheen, jolle kerroin yleisen huoleni tästä toiminnasta sekä omasta tilanteestani, jossa postilaatikkoa ollaan siirtämässä ison tien varresta pikkutien varten n. 600 metrin päähän kotioveltani. Ymmärrän joiltain osin Postin perustelut laatikkojen sijoittamisesta yhä suurempiin ryhmiin, mutta jos kaikki postin jakeluautot ja postinjakaja ajavat päivittäin nykyisen laatikkoni vierestä, eivät perustelut jakelureittien suoristamisesta oikein mene läpi.

Kerroin palveluesimiehelle myös että meidän osoitteessamme toimii kotitalouden lisäksi kaksi yritystä, joille tulee suhteellisen paljon postia ja myös kotiovelle kuljetettavia lähetyksiä, joiden toimittamisesta on nykyisen jakajan kanssa joustavasti sovittu. Näiden perustelujen jälkeen jakeluesimies alkoi asiaa hieman itsekin miettiä ja lupasi selvittää sitä ja soittaa minulle takaisinpäin. Tätä soittoa odottelen edelleen, samalla kun postilaatikon uuteen sijoituspaikkaan on ilmestynyt kepin päähän paperi, joka kertoo mihin minun pitäisi laatikkoni pystyttää.

Olen joskus aiemminkin joutunut toteamaan että Posti parantaa palvelujaan, mutta haja-asutusalueella asuessa nämä palveluparannukset ovat kyllä hyvin vaikeasti ymmärrettäviä. Ei ilmeisesti riitä että saamme ns. aamupostimme joskus iltapäivän aikana ja tulevaisuudessa varmaan joka toinen päivä tai sitten saamme mahdollisuuden noutaa sen omatoimisesti kuntakeskuksesta meille sopivana ajankohtana.

Tasa-arvon maassa asuessani tulee monesti mietittyä että mistä meitä haja-asutusalueella ja maaseudulla asuvia oikein rangaistaan? Sillä tämä maalta kaupunkeihin ohjaava kehitys alkaa saada jo todella huolestuttavia piirteitä, kun Telia-Sonera purkaa lankapuhelin ja tietoliikenneyhteyksiä, Posti siirtää laatikkoja yhä kauemmas ja jätevesien osaltakin saamme kaivaa kukkaroa ihan tässä lähiaikoina. Näiden lisäksi maalla asumiseen liittyy monia muitakin mielenkiintoisia lisämaksuja tai korotettuja markkinahintoja, joilla ilmeisesti taotaan päähämme maalla asumisen mielettömyyttä ja kaupungeissa asumisen ihanuutta?

Ajattelin muuten säilyttää Postilta saamani kirjeen ja kun 44 vuoden päästä täytän 75 vuotta, voin soittaa Postille että nythän me sitten palautamme laatikon alkuperäiselle paikalla kun vaadittu ikäraja on tullut saavutettua!

Yhteishallitus, unelma vai painajainen?

Maanantai 19.10.2009 - Toni Auvinen

Savonlinnan kaupunginhallituksen ja Keskustan Itä-Savon piirin puheenjohtaja Matti-Pekka Parkkinen ehdotti Savonmaa-lehdessä että Suomessa tulisi siirtyä "kaikkien puolueiden hallitukseen", nykyisen hallitus-oppositio asetelman sijasta. Näin toimien nähtäväksi jäisi muodostuisiko tästä Parkkisen unelmasta ajan myötä paremminkin painajainen, sillä henkilökohtaisesti lähtisin mieluummin kehittämään rakentavampaa oppositio-politiikkaa kuin lakkauttamaan opposition kokonaan.
 
Nykymallin mukaan hallitus muodostetaan niiden puolueiden kesken, ketkä löytävät hallitusneuvotteluissa yhteisymmärryksen tulevasta hallitusohjelmasta. Hallitusneuvotteluja johtaa yleensä vaaleissa parhaiten pärjännyt ja eduskuntapaikkamäärältään Suomen suurimmaksi äänestetty puolue. Koska hallitus tarvitsee toiminnalleen eduskunnan enemmistön hyväksynnän ja luottamuksen, kootaan hallituksen riveihin yleensä sen verran puolueita, että niiden yhteenlaskettu kansanedustajamäärä riittää pitämään hallituksen pystyssä.
 
Jari Savikuja kirjoittaa johdatus yhteiskuntapolitiikkaan kirjassaan että "kansanedustehtävään ja parlamentarismiin kuuluu olennaisesti se, että eduskunnassa vallitsee kriittinen keskustelu mm. yhteiskuntapolitiikan suunnasta". Ajattelen itse asiasta samalla tavalla, jonka johdosta näen hallitus-oppositio asetelman yhteiskunnallisen keskustelun ja kehityksen kannalta positiiviseksi ja tarpeelliseksi.
 
Jos ajatellaan Parkkisen esittämää mallia, jossa kaikista eduskuntapuolueista olisi edustajat samassa hallituksessa, joka pysyäkseen pystyssä tarvitsee eduskunnan luottamuksen, voidaan ajatella että kukapa sitä omiaan syyttelisi? Toisaalta jos syyttelyyn mentäisiin, tulisivat ne luultavasti kohdistumaan yksittäisiin eli käytännössä toisten puolueiden ministereihin ja johtamiin ministeriöihin, jolloin hallituksen yhtenäisyys ja sisäinen ilmapiiri voisi helposti murentua. Ja jos jouduttaisiin tilanteeseen että hallituksen sisällä, puoluepoliittisista painostuksista johtuen ministerit kinastelisivat keskenään, voisi hallitus hajota toiminnalliseen mahdottomuuteen, vaikka sillä matemaattisesti koko ajan eduskunnan luottamus olisikin.
 
Keskeiseksi asiaksi tässä käynnissä olevassa ajatusjumpassa nostaisin nimenomaan hallitusohjelman, joka sisältää vaalikausittain demokraattisesti valittujen vallassa olevien merkittävimmät yhteiskuntapoliittiset tavoitteet. Jotta hallitus voidaan muodostaa ja jotta se löytää yhteisen suunnan työlleen, tulee siihen liittyvien puolueiden hyväksyä yhteisenä toimintasuunnitelmana toimiva hallitusohjelma.
 
Jos edelleen ajatellaan että hallitus muodostettaisiin Parkkisen esittämällä tavalla niin että siihen liittyisivät Keskusta, Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, Vasemmistoliitto, Vihreät, Ruotsalainen kansanpuolue, Kristillisdemokraatit ja vielä Perussuomalaisetkin niin voisi kuvitella että hallitusohjelmaan olisi kaikilla puolueilla tahtoa lisätä monenlaisia toiveita ja tavoitteita. Eli vaikka nykyään sanotaankin että puolueet ovat lähentyneet toisiaan, en oikein jaksa uskoa että tuolla porukalla saataisiin aikaan yksi ja yhteinen neljän vuoden toimintasuunnitelma, yhteishallituksen keskeisimmistä tavoitteista ja niihin johtavista toimenpiteistä.
 
Savikuja kirjoittaa myös että "hallitus ei voi suunnitelmallisesti ohjata yhteiskunnan kehitystä, mutta hallitusohjelmalla se osoittaa, mihin hallitus pyrkii". Tässä näenkin yhden hallitusohjelman tärkeimmistä tavoitteista. Sen lisäksi että ohjelma auttaa ohjaamaan hallituksen eri ministereitä toimimaan yhteen ja samaan suuntaan, antaa se kansalaisille ja oppositiolle selkeän linjan siitä mitkä on käynnissä olevan vaalikauden tavoitteet ja mihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, epäkohtiin ja kehittämistarpeisiin käytettävissä olevia resursseja aiotaan kohdentaa.
 
Kirjoitukseni alussa toivoin opposition lakkauttamisen sijaan sen toimenkuvan kirkastamista yhteiskuntaamme kehittävämpään suuntaan. Olen Parkkisen kanssa hieman eri mieltä myös siitä että opposition rooli olisi kehityksen vastustaminen ja että oppositiojohtajan tehtävä olisi vastustaa hyviäkin asioita. Se että mitkä asiat ovat kehittyvän yhteiskunnan kannalta hyviä, riippuu tietysti hieman siitä mistä ja kenen suunnasta asiaa katsotaan. Eri puolueet sekä etu- ja kansalaisjärjestöt voivat olla hyvinkin eri mieltä siitä että onko käsittelyssä oleva asia yhteiskunnalle hyväksi vai pahaksi.
 
Juuri edellä mainittu onkin sitä yhteiskunnallista keskustelua mitä eduskunnassa ja sen ulkopuolella mielestäni kaivataan! Opposition tulisi lähteä rakentamaan ja kehittämään omia yhteiskuntamme kehittymistä paremmin palvelevia toimintamuotoja, jolleivät vallassa olevan hallituksen eduskunnalle tuomat esitykset sitä miellytä. Parkkinen saattaa olla siinä mielessä oikeassa että liian usein oppositio syyllistyy pelkästään hallituksen esityksien ja toiminnan arvostelemiseen, ilman että se toisi selkeästi esille omasta mielestään parempia vaihtoehtoja sekä niitä tukevia ja tutkittuja perusteluja.
 
Lopuksi muistuttaisin vielä että perustuslain 2§:n mukaan: "valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta". Demokratiassa kaikki täysi-ikäiset kansalaiset ovat oikeutettuja vaikuttamaan yhteiskunnan kehittämiseen, valitsemalla neljän vuoden välein eduskuntaan ne henkilöt ja ne puolueet, mitkä kulloinkin tuntuvat parhaiten äänestäjien etuja ja näkemyksiä edustuksellisen demokratian kautta eteenpäin vievän.

Savo, Savompi, Savoin...

Tiistai 15.9.2009 - Toni Auvinen

On Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa, Itä-Savoa, Länsi-Savoa, Keski-Savoa, Sisä-Savoa, Ylä-Savoa, Koillis-Savoa sekä historiasta esiin nousevat Suur-Savo ja Pien-Savo. Missä se "Oikea-Savo" sitten sijaitsee? Kysymykseen on varmaan monia oikeita vastauksia, riippuen hieman mistä suunnasta Savon sijaintia tarkastellaan.

Kaikkia näitä Savo-päätteisiä maantieteellisiä aluerajauksia pohdiskellessa tulee väkisin mieleen, olisiko jälleen aika tarkastella aluetta yhtenä ja yhtenäisenä Savon maakuntana?

Tosi asia kuitenkin on, että maakuntarajojen muuttaminen tuskin on niin helppoa, kun miksi se Varkaus-Joroinen seudulla nykyisin monesti mielletään. Mutta tosi asia on myös se että pelkästään maakuntarajan siirtäminen Joroisten Pohjoispuolelta Eteläpuolelle ei merkittävää ja kovinkaan pitkälle kantavaa hyötyä mukanaan tuo, vaan ehkä tässä tilanteessa rima tulisi asettaa hieman korkeammalle ja pyrkiä pitemmällä aikavälillä yhteen ja yhtenäiseen Savoon.

Savolla ja Savolaisilla on oma pitkä historiansa ja monia helposti tunnistettavia ja yhdistäviä tekijöitä, verrattuna moniin muihin alueisiin eri puolilla Suomea. Savolainen kulttuuriperinne sekä tavat toimia, elää, keskustella ja ajatella, voisivat toimia luontevina yhdistävinä tekijöinä jos yhteen hiileen puhaltamiselle vaan tahtoa ja taitoa riittävästi löytyisi.

Mitä sitten tulisi tehdä? Tulisiko maakuntajohtajien ja johtavien luottamushenkilöiden sekä alueen kansanedustajien ja ministerien istua samaan pöytään pohtimaan Savon tulevaisuutta? Savon Etelä- ja Pohjois-osilla on paljon yhtenäisiä piirteitä ja tavoitteita, ehkä jopa enemmän kuin paljon tavoitellusta koko Itä-Suomen yhteistyöstä löydetään? Ja uskon myös että Savon kansalaiset kyllä tulisivat hyvin toimeen, yhden hallinnon ja yksien virka- ja luottamushenkilöiden alaisuudessa.

Lopuksi on syytä todeta että Savolaiset taitavat olla tunnettuja myös joistain ei niin mairittelevista piirteistään, mutta uskon että ainakin osa näistä on häviämässä ajan myötä, sukupolvien vaihtuessa ja maailmankatsomuksen avartuessa. Näin ollen toivotan oikein mukavaa syksyä kaikille Savolaisille, niin siellä Pohjoisessa kuin täällä Etelässäkin!

Valtuuston puheenjohtaja yhteiskuntapolitiikan opiskelijaksi

Keskiviikko 12.8.2009 - Rantasalmen lehti

Rantasalmen kunnanvaltuuston puheenjohtaja, yrittäjä, Toni Auvinen on valittu yhteiskuntapolitiikan opiskelijaksi Joensuun Yliopistoon. Pääsykokeet järjestettiin kesäkuun alussa ja valinnat julkaistiin juhannusviikolla. Kesäkuun lopussa 31-vuotta täyttänyt Auvinen on toiminut aktiivisesti lukuisissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä vuodesta 2000 alkaen ja on niiden saattelemana kiinnostunut aloittamaan myös yhteiskuntapolitiikan opiskelut.
- Yhteiskuntapolitiikan opiskelut tukevat luottamustehtävien hoitamisesta saatuja kokemuksia ja uskon että opiskelut myös avaavat uusia näkökulmia ja lisäävät merkittävästi tietoisuutta siitä kuinka yhteiskunta toimii ja miten sen edelleen kehittymiseen voidaan vaikuttaa, Auvinen kertoo.

Auvinen toimii tällä hetkellä myös Rantasalmen kunnan AMO-ohjelman ohjelmakoordinaattorina, joka päättyy maaliskuussa 2010. AMO-ohjelma keskittyy alueiden ja elinkeinojen kehittämiseen ja on ollut näkyvimmin esillä mm. Rantasalmi - Retkiluistelun Ykköskunta kuntabrandin kehittämisessä, Rantasalmen Elinkeinostrategian valmistelussa, kunta-esitteen toteuttamisessa,  sähköisten palvelujen ja palveluhakemistojen suunnittelemisessa  sekä Lipposmarkkinat-tapahtumaviikonlopun laajentamisessa.
- AMO:n jälkeen aion keskittyä opiskeluihin sekä oman Mediateam Finland Oy nimisen yritykseni kehittämiseen. Valtuuston puheenjohtajuuden ja lukuisat muut luottamustehtävät aion hoitaa kuten tähänkin saakka, sillä yliopisto-opiskelujen lisäksi on hyvä pitää tiivis yhteys myös käytännön päätöksentekoon, Auvinen jatkaa.

Joensuun Yliopiston valinta opiskelupaikaksi oli Auviselle luontainen valinta jo pelkästään sijaintinsa vuoksi. Lisäksi Auvinen uskoo että vuoden vaihteessa tapahtuva Yliopistofuusio, jossa Joensuun ja Kuopion Yliopistot yhdistyvät Itä-Suomen Yliopistoksi tuovat aivan uusia mahdollisuuksia ja lisäävät Yliopistojen välistä kilpailukykyä koko Itä-Suomen eduksi.

Kun Auviselta kysytään tulevaisuuden suunnitelmista, nousevat esiin kiinnostus kansanedustajan työhön eduskunnassa sekä yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen mahdollistuvat kunnanjohtajan työtehtävät. Auvinen on ollut eduskuntavaali-ehdokkaana vuosina 2003 ja 2007, jolloin molemmilla kerroilla tuloksena oli yli 1000 ääntä eri puolilta Etelä-Savon maakuntaa.
- Elämässä on oltava haasteita ja unelmia ja aina on katsottava eteenpäin. Olen pyrkinyt rakentamaan uraani niin työelämässä kuin luottamustehtävissäkin pitkäjänteisesti, niin että kaikki mihin osallistun, hoidetaan kunnolla ja ne omalta osaltaan edistävät elämänmittaista matkaa kohti asetettuja määränpäitä, Auvinen kertoo.

Luottamustehtävien lisäksi Auvinen on aktiivinen kirjoittaja ja osallistuu usein yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn myös sanomalehtien kolumni- ja mielipidepalstoilla.
- Lehtikirjoittelujen lisäksi olen noin 10 vuoden ajan ylläpitänyt www.toniauvinen.com verkkosivustoa, jota kautta olen julkaissut kirjallisia ajatuksiani ja pitänyt yhteyttä kuntalaisiin ja kansalaisiin, osana kunnallisten ja maakunnallisten luottamustehtävien hoitamista.

Seisotaan johtajiemme takana!

Perjantai 7.8.2009 - Toni Auvinen

Jo pidemmän aikaa, milloin milläkin perusteilla ovat Keskustalaiset syyllistyneet omien johtajien, tässä tapauksessa puolueen puheenjohtajan ja puoluesihteerin arvosteluun ja jopa syyttelyyn. Syitä tähän on vaikea ymmärtää, sillä Keskustalla on kautta aikojen ollut etuoikeus valita johtajansa puoluekokouksissa, joissa ovat edustettuna lähes kaikki piiri- ja kunnallisjärjestöt sekä paikallisosastot. Nämä osallistujamääriltään omassa luokassaan olevat kokoontumiset ovat valinneet puolueelle puheenjohtajiston ja puoluesihteerin, sen mukaisesti kuinka kokousedustajat ovat tukensa tahtoneet jakaa. Joskus kilpailu halutuista paikoista on ollut kiivastakin, mutta tuloksien selvittyä on vannottu yhtenäisen Keskusta-puolueen nimeen.

Viime aikaiset tapahtumat ja julkisuuden kautta esille nousseet mielipiteet ja näkemykset ovat mielestäni olleet kaukana tästä yhtenäisestä Keskusta-puolueesta. Samoihin soppiin ovat lusikkansa tahtoneet laittaa jopa jotkut omista ministereistä ja kansanedustajistakin. Tämän lisäksi näkyvää epävarmuutta ja epäselvyyttä Keskusta-puolueen horjuttamiseksi ovat lietsoneet monet piirijärjestöjen puheenjohtajat.

Näistä hätähuudoista on ollut jopa luettavissa ylimääräiset puoluekokoukset tai jopa painostukset johtajiston omaehtoisiin sivuun siirtymisiin. Onko tämä sitä yhteisen ja yhtenäisen Keskusta-puolueen nimeen vannomista vai kaikkien osapuolien henkilökohtaista edunvalvontaa ja valtapeliä?

Mielestäni Keskusta-puolueella olisi nyt viimeiset mahdollisuudet ottaa suurimmalta hallituskumppaniltaan oppia siitä kuinka johtajiston takana seistään, vaikka tuuli ja tuiverrus olisi kuinka myrskyisää. Sillä niin kauan kuin syyllistymme kaivamaan kuoppaa omien jalkojen alta, ei toivetta vakaasta maaperästä ja vankkumattomasta kansalaisten tuesta ole tiedossa.

Toivon että syyskauteen ja tulevaan vaalivuoteen valmistauduttaisiin aivan uudella, yhtenäisemmällä ilmeelle ja kaikin puolin iloisin mielin. Ja muistetaan että; "Kaveria ei jätetä!"

Vieläkö on kesää jäljellä?

Tiistai 4.8.2009 - Toni Auvinen

Kesä on pohjoisen pallonpuoliskon lämpimin ja valoisin vuodenaika. Kesä on myös kasvun aikaa ja kesän pituus, lämpötilat ja sademäärät vaikuttavat kasvillisuuteen ja eläimistöön merkittävästi.

Kesän sääolot vaikuttavat myös ihmisten käyttäytymiseen, monien kesätapahtumien onnistumiseen ja erilaisten matkailukohteiden käyttöasteisiin.

Wikipedia kertoo että vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta 21. tai 22. kesäkuuta ja päättyy syyspäiväntasaukseen 22. tai 23. syyskuuta. Ilmastotieteellinen terminen kesä tarkoittaa vuodenaikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on korkeampi kuin +10 °C. Etelä-Suomessa terminen kesä alkaa toukokuun lopulla kun Pohjois-Suomessa vasta lumet sulavat ja kevät tekee tuloaan. Suomen kesään kuuluu myös ainutlaatuinen yötön yö joka alkaa Utsjoella 18. toukokuuta ja päättyy 28. heinäkuuta.

Kesäkauteen liittyvät olennaisesti myös koululaisten ja opiskelijoiden kesävapaat sekä työssäkäyvien kesälomat. Ydinkesä ajoittuu perinteisesti heinäkuulle, jolloin puoli Suomea käytännössä katsottuna enemmän tai vähemmän lomailee. Yksityisen ja julkisen puolen palvelutarjontaa on supistettu, joka on tullut tutuksi myös kuntaorganisaatioissa. Paljon on pohdittu myös voitaisiinko Suomessa siirtyä hajautettuun kesälomamalliin tai ottaa mallia eurooppalaisista syyskaudelle painottuvista loma-ajoista.

Itse palasin mukavasti sujuneelta kesälomalta takaisin töihin viime viikon maanantaina, ensimmäinen työviikko käynnistyi vauhdikkaasti heinä-elokuun vaihteeseen ajoittuvan Lipposmarkkinat-tapahtumaviikonlopun johdosta. Lipposmarkkinoista ja niiden ympärille kehitetyistä oheisohjelmista on vuosien saatossa kehittynyt Rantasalmen kesän kohokohta ja samalla eräänlainen lomakauden päätösviikonloppu. Lämpimät säät ja auringonpaiste hellivät meitä vielä elokuussakin, mutta koulujen alkaminen ja etenkin Savonlinnan seudulla oopperajuhlakauden päättyminen merkitsevät käytännössä aktiivikesän päättymistä.

Elo- ja syyskuu kaipaisivatkin aivan uusia seudullisia ideoita ja sisältöä, jotta matkailu-, kauppa- ja palvelutoimialoille elintärkeää kesäkautta saataisiin venytettyä 4-5 viikosta mielellään aina 7-8 viikkoon saakka. Heinäkuun super-viikonloput ovet jo nyt täynnä toimintaa, tarjontaa ja tapahtumia. Osia näistä tai jotain aivan uusia avauksia tulisi ylikunnallisesti, yrityksien yhteistyönä alkaa suunnittelemaan syyskaudelle, jotta kesä- ja matkailukauden jatkuvuutta voitaisiin yhteisvoimin edistää. Kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin kestävä aktiivikesäkausi ja sen jälkeen jatkuva, ehkä eurooppalaisestikin kiinnostava syyskausi Saimaalla voisivat olla juuri niitä seudullisten elinkeinojen kannalta elintärkeitä uusia mahdollisuuksia.

Ketä ja mitä edustajamme edustavat?

Tiistai 23.6.2009 - Toni Auvinen

Reilu viikko sitten valitut Euroopan parlamentin jäsenet ryhmittyvät parlamenttiin eurooppalaisten puolueryhmittymien mukaisesti, jolloin Suomen ja kotimaan puolueiden edustaminen vaihtuu Euroopan kansalaisten edustamiseksi. Tämä järjestely on joiltakin osin vielä tuntematon kuten on myös Euroopan unionin päätöksenteko-järjestelmä, joka poikkeaa merkittävästi Suomessa ja monissa muissa jäsenmaissa käytössä olevista toimintamalleista. Vaikka Euroopan parlamentti on ainoa EU:n vaaleilla valittava edustajisto ei sillä ole käytännössä käytössään suurinta päätösvaltaa, kuten kunnissa valtuustoilla ja Suomessa eduskunnalla on. Parlamentin ohessa varsinaisen päätöksenteko organisaation muodostavat Euroopan komissio, joka koostuu 27 komissaarista sekä ministerineuvosto, joka koostuu jäsenmaiden hallitusten edustajista.

Yksinkertaisesti ajateltuna Suomessa käytössä oleva, vaaleilla valittavan eduskunnan ja vaalituloksen sekä sen jälkeisten neuvottelujen pohjalta muodostettavan hallituksen mukainen järjestelmä tuntuu helposti ymmärrettävältä ja toimivalta. Tosin hallitus vs. oppositio asetelma ja siihen liittyvät välikysymykset ja nokittelut tuovat oman ainaisen vivahteensa muutoin hyvin linjakkaasti etenevään päätöksen tekoon.

Toisinaan joutuu kuitenkin pohtimaan ketä vaaleilla vaalipiireistä valitut kansanedustajat oikeasti edustavat? Suomessa kohtalaisen vahvat puolue-organisaatiot, pyrkivät kuitenkin oman menestymisen ehdoilla muodostamaan koko maan kattavia linjauksia, joiden mukaan myös kansanedustajien toivotaan omissa eduskuntaryhmissään toimivan.

Voidaankin pohtia onko Suomessa käytävä europarlamenttivaalikampanja ja vastaavasti maakunnissa käytävät eduskuntavaalikampanjat sekä niihin liittyvät paikalliset ja alueelliset vaalilupaukset noudatettavissa?

Tätä kysymystä perustelen sillä että europarlamentissa Euroopan kansalaisten ja Eurooppalaisten puolueryhmien edustamiset ajavat ainakin periaatteessa Suomen ja Suomalaisten edun ohitse.
Kansallisella tasolla vastaavasti voi käydä niin että koko maata koskettavat ja kotimaisten puolueiden ajamat asiat sekä eduskuntaryhmien linjaukset ajavatkin oman maakunnan ja maakunnan asukkaiden asian edelle.

Toivon että jo menneissä ja tulevissa eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa valitut ja valittavat edustajat muistavat juurensa, jotta äänestäjien ääni kuuluu ja toiveet toteutuvat kuten vaalihuumassa helposti tulee luvattua.

Samalla toivon että Etelä- ja Pohjois-Savosta valitut kansanedustajat toimivat puoluerajoista riippumatta yhteisen Savon ja Itä-Suomen edun mukaisesti, samoin kuin toivon että Suomesta valitut Europarlamentikot toimivat tiiviissä yhteistyössä Suomen ja Suomalaisten etujen ajajina.

Seudullinen kehittäminen kuntayhtymältä matkailualan ammattilaisille

Keskiviikko 10.6.2009 klo 12:23 - Toni Auvinen

Kysyin kirjoituksessani marraskuussa 2005, turmeleeko politiikka matkailukaupungin tulevaisuuden? Nyt kun Savonlinnan kuntayhtymän seutuhallitus on päättänyt vaihtaa seudullisen matkailuneuvonnan ja -palvelun sähköiseksi itsepalveluksi, voisi todeta että vuosien takaiseen kysymykseeni on todellakin vastattu myöntävästi.

Tässä kuten monissa muissakin asioissa järki taitaa ajan myötä voittaa tyhmyyden, mutta oliko tämänkaltaisen päätöksen valmistelu ja asiasta päättäminen todella vuosien käden väännön arvoista.

Toisin kuin saatetaan yleisesti luulla, tämä asia ei millään lailla tullut kaikille yllätyksenä, sillä toimiessani Savonlinnan Matkailu Oy:n hallituksen jäsenenä vuosina 2004-2008 teimme muiden hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan kanssa kovasti töitä saadaksemme kuntayhtymää ymmärtämään kuinka matkailijoita Savonlinnan seudulla parhaiten palvellaan ja kuinka käytettävissä olevat resurssit tulisi oikealla tavalla kohdentaa. Tämän vuosia kestäneen kuntayhtymä vs. matkailuväki taistelun voidaan todeta päättyneen ratkaisemattomaan ja ainakin omalta osaltaan vauhdittaneen useiden hallituksen jäsenten ja toimitusjohtajan vaihtumista.

On aivan käsittämätöntä että entinen Savonlinnan Matkailupalvelu ry ja nykyinen Savonlinnan Matkailu Oy ei kuntayhtymän edustajien mielestä ole Savonlinnan seudun matkailualan kovin osaaja ja suunnan näyttäjä. Kaikenlaisten sivuraiteilla käyntien  myötä on kuntayhtymä onnistunut hajottamaan kaiken sen hyvässä alussa olleen seudullisen matkailutoimialan yhteistyön mitä olisi näiden vuosien ajan voitu yhdessä kehittää ja eteenpäin viedä.

Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laine totesi lehtihaastattelun yhteydessä että kuntayhtymää oli etukäteen ohjeistettu että matkailuväkeä tulee kuulla ja niiden kuulemisten myötä voidaan uudistuksia ja muutoksia eteenpäin viedä. Laine jatkoi että jollei kuulemisia ole ollenkaan tai riittävissä määrin tehty, tulee asia ottaa uudelleen valmisteluun ja käsittelyyn.

Kuten alussa sanoin, näin se järki viimein voittaa tyhmyyden, mutta olisiko asiassa voitu jo etukäteen toimia niin että Matkailu Oy ja sen taustalla toimivat kaikki Savonlinnan seudun merkittävimmät matkailutoimijat olisivat yhdessä muodostaneet näkemyksen, kuinka matkailuneuvonta ja -palvelut tulisi Savonlinnassa järjestää?

Mielestäni Savonlinnan Matkailu Oy:n tulisi jatkossakin olla tehokkaan seudullisen myynti- ja markkinointiorganisaation lisäksi matkailuneuvontaa ja sitä kuuluisaa vihreää I-kirjainta tarjoava ja matkailun ammattilaisten johtama kärkitoimialaorganisaatio.

Sähköiset palvelut ovat nykypäivää ja kehittyvissä määrin tulevaisuutta, mutta ilman oikeanlaista sisällön tuotantoa ja ammattimaista palveluntarjontaa ei niillä Savonlinnan seudun matkailua pelasteta!

Vuonna 2005 kirjoitettu teksti löytyy tekstiarkistosta.

Rohkeutta ja vastuullisuutta kaivataan

Tiistai 12.5.2009 - Toni Auvinen

Kuntien luottamushenkilöille eivät viime vuoden ole olleet kovinkaan kiitollisia, eikä helppoja ja mukavia päätöksiä, joissa tarjolla on useita hyviä vaihtoehtoja ole juurikaan eteen tullut. Kuntapäättäjiltä vaaditaan tänä päivänä osaamista, aikaa ja ajantajua. Viimeisimmällä tarkoitan sitä että tulisi samaan aikaan elää ajassa sekä ajatella päätöksien vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen. Keskimmäisellä tarkoitan koko ajan kasvavia ajankäytön vaatimuksia ja ensimmäisellä sitä että luottamustehtävien hoitaminen vaatii yhä enemmän toimialakohtaista erikoisosaamista sekä laajojen asiakokonaisuuksien ymmärtämistä.

Kunnioitan suuresti niitä henkilöitä, jotka perehtyvät asioihin, niiden taustoihin ja vaikutuksiin. Samalla kuitenkin joudun toteamaan että sille perehtymisen työmäärällä ei luottamustehtävien hoitamisesta läheskään kaikki saa riittävää taloudellista korvausta tai henkistä tukea ja kannustusta. Väitän että monet luottamushenkilö-aktiivit joutuvat silloin tällöin kysymään itseltään, että ovatko nämä tehtävät todellakin kaiken sen vaadittavan vaivannäön ja ajankäytön arvoisia? Toisaalta olen erittäin iloinen että nämä samat henkilöt tulevat yleensä vastauksissaan myönteiseen loppupäätelmään, sillä muutenhan yhteiset asiat jäisivät yksinkertaisesti hoitamatta, ainakin niiden vaativalla vakavuudella ja paneutumisella.

Väsymyksestä, asioiden paljoudesta, ymmärtämättömyyden tunteesta, vaikuttavuuksien havaitsemattomuudesta tai jopa pelkästään ympäröivästä ilmapiiristä johtuen, tulee eteen tilanteita, jolloin luottamushenkilöiden kiinnostus asioiden hoitamiseen vähenee. Toisena päivänä se taas kasvaa ja välillä on kausia, jolloin hoidettavat asiat joko vetävät puoleensa tai toisaalta karkottavat kauemmaksi. Jossain vaiheessa valta houkuttelee ja toisessa vaiheessa vastuuta jopa juostaan karkuun. Kaikki nämä kuvailut pyrkivät kertomaan että luottamustehtävien hoitaminen on vaativa tehtävä, joka vaatii onnistuakseen hyvää työilmapiiriä ja avointa yhteistyötä kaikkien osapuolien kesken.

Mielestäni kaikkein huonoin tilanne on se, kun suunnitelmallinen populismi ja julkisuuden hakuisuus ajavat asioiden asiallisen ja järjestelmällisen hoitamisen ohitse. En myöskään pidä tavasta, jolloin arvostellaan asioita tai syytetään tehtyjä päätöksiä vääriksi, ilman että samalla tarjotaan omaa vaihtoehtoista mallia asioiden hoitamiseksi. Arvostelu ja syyttely jälkikäteen on erittäin helppoa, samoin kuin epämääräisten vihjailujen levittäminen ja kuoppien kaivaminen käsittelyssä olevien asioiden ympärille. Paljon vaikeampaa on tuoda keskusteluun perusteltuja vaihtoehtoja, joiden mahdolliset seuraukset on mietitty jo etukäteen.

Tahdon kannustaa kaikkia luottamushenkilöitä aktiivisuuteen jo asioiden valmisteluvaiheessa ja samalla toivottaa rohkeutta ja vastuullisuutta varsinaiseen päätöksentekoon. Se vastuu mikä luottamustehtävien kautta on meille myönnetty, tulee kantaa selkä suorana, kumppaneita kannustaen ja tukien. Ja kaikki mikä liittyy epämääräisiin poliittisiin ja henkilökohtaisiin tavoitteisiin tulee pudottaa pelistä pois, sillä niitä tavoitellen ei yhteisiä asioita ole tarkoitettu hoidettavan.

Nyt ei ole aika antaa periksi

Tiistai 31.3.2009 - Toni Auvinen

Juva, Joroinen ja Rantasalmi ovat käyttäneet viisi pitkää vuotta rakentaakseen Suomessa vieläkin ainutlaatuista JJR-kuntayhteistyötä, joka perustuu vastuualueiden jakamiseen ja yhteiseen palvelutuotantoon. Tämä työ on pitänyt niin henkilöstön kuin myös luottamusmiehet ja -naiset kiireisinä ja vaatinut paljon uudenlaista ajattelua ja uudenlaisia tapoja tehdä niitä asioita mitä jokaisessa kunnassa on tähän saakka tehty hieman eri tavalla. Kaikkien yhteinen tavoite on kuitenkin selkeä ja se tiivistyy palvelujen turvaamiseen sekä asumisen ja elämisen mahdollisuuksien säilyttämiseen myös maalaiskunnissa.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän määrittelemän perusajatuksen mukaan harvaan asuttu maaseutu tulee kokea Suomen rikkaudeksi ja sen vahvuuksien ja mahdollisuuksien hyödyntäminen palvelee koko suomalaista yhteiskuntaa. Harvaan asuttu maaseutu on elinvoimainen, viihtyisä sekä turvallinen asumisen, elämisen ja yrittämisen ympäristö. Perusajatuksessa määritellään myös että yhteistyö mm. kaupunkien ja muiden ympäröivien yhteisöjen kanssa ovat maaseudulla osa jokapäiväistä toimintaa.

Tuohon edellä kuvattuun ajatukseen on helppo yhtyä ja mielestäni se kuvaa erityisen hyvin myös JJR-kuntia, jotka tekevät tiivistä palvelutuotanto yhteistyötä keskenään ja sen lisäksi laajempaa seudullista yhteistyötä ympäröivien kaupunkien kanssa mm. koulutus- ja terveydenhuoltopalveluiden osalta. Vaihtoehtoisena toimintamallina näen henkilökohtaisesti vain kaupunkikuntaliitoksen, jota en usko tai toivo tällä hetkellä kenenkään meistä tavoittelevan.

En tahdo kieltää niitä muutoksia, joihin joudumme reagoimaan mm. väestön vähenemisen, huoltosuhteen ja ikärakenteen muuttumisen, terveydenhuoltopalvelujen kallistumisen ja verotulojen vähentymisen vuoksi. Tahdon sen sijaan keskittyä siihen mitä aiomme tehdä ja miten löydämme oikeat toimintamallit, jotta muutokset voidaan ottaa vastaan ja niiden kanssa pystytään elämään.

Selvää on että palvelutuotantoa ja -rakenteita tulee muuttaa ja kehittää vastaamaan nykypäivän ja huomisen vaatimuksia. Katseet tulee kääntää menneestä tulevaan ja resurssit on suunnattava tarvittavien muutoksien hyväksymiseen ja toteuttamiseen. Passiivisuudella tai jarruttamisella, ei tässä Suomen kartalla käytävässä kuntapelissä pärjätä. Pelikentällä on nyt pelattava koko joukkueella ja mukana tulee olla valmentajien ja huoltojoukkojen lisäksi myös kaikki kuntalaiset. On myös tehtävä selväksi että pelaamme samaan maaliin, emmekä vietä aikaa jäähyaitiossa tai vain aikalisiä kuluttamalla.

Nyt ei ole aika antaa periksi, vaan yhteisenä tavoitteena on oltava toimiva, tehokas ja dynaaminen JJR-kuntakolmikko, joka varmasti pystyy vastaamaan sekä paras-hankkeen että uuden terveydenhoitolain tuomiin vaatimuksiin, jos ja kun vaan tahtoa ja taitoa riittää. Lisäksi tahdon korostaa että poliittiset tavoitteet ja ulkopuoliset jännitteet on syytä unohtaa, sillä kyse on kuitenkin kuntalaisista ja kuntalaisten tulevaisuudesta, joka tulee olemaan juuri sellainen, millaiseksi sen tahdomme rakentaa.

Uusi vuosi alkanut vauhdikkaasti

Keskiviikko 11.2.2009 - Toni Auvinen

Vuosi 2009 on käynnistynyt monilta osin vauhdikkaasti. Taloudellisen alamäen saattelemana olemme päivä päivältä saaneet lukea harmillisia uutisia, jotka koskettavat yhä suurempaa ihmisjoukkoa. Lomautukset, irtisanomiset ja työvuorojen vähennykset ovat asioita, joiden kanssa joudutaan monessa perheessä elämään. Työntekijöiden lisäksi vallitseva tilanne kohdistuu myös moniin yrityksiin, jotka yleisesti ottaen ovat ihan vetreässä kunnossa, mutta koska tuotteet ja palvelut eivät käy kaupaksi eikä raha liiku, ovat nekin joutumassa suuriin vaikeuksiin.

Vauhtia ja jopa vaarallisia tilanteita on nähty ja tullaan varmasti myös näkemään niin kansallisessa kuin kansainvälisessä politiikassakin. Tilanne nyt ja vuosi tai kaksi sitten on aivan toinen, enää ei voida missään päin maailmaa nauttia talouskasvusta vaan käynnissä on taantuma ja sen jälkeinen hitaan nousun kausi. Uskon ja toivon että yhdysvallat uuden presidenttinsä johdolla, lähtevät oman maan pelastustalkoiden ohella mukaan myös globaaliin pelastusoperaatioon. Nyt ei ole aika linnoittautua vaan omien ongelmien suojiin, vaan päätöksiä tulee tehdä niin että niillä olisi positiivisia vaikutuksia maailmantalouden kehittymiseen ja mielellään myös tietynlaisen eriarvoisuuden poistamiseen.

Toivon ja uskon että Suomi selviää tästäkin tilanteesta suurin piirtein ehjin nahoin ja niin että yhteisvastuullisesti kannamme jokainen kortemme kekoon yhteisten taloustalkoiden puolesta!

Kiitospuhe kunnanvaltuuston kokouksessa

Maanantai 26.1.2009 - Toni Auvinen

Arvoisat valtuutetut, paikalla olevat kunnan viranhaltijat ja toimihenkilöt, hyvä lehteri yleisö

Tahdon ensin kiittää Keskustan Rantasalmen kunnallisjärjestöä siitä, että he tammikuun 8. päivä yksimielisesti esittivät minua valittavaksi kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.

Olen erittäin iloinen myös siitä että Rantasalmella on otettu mallia valtakunnan politiikasta ainakin siinä mielessä että vanhempien ja kokeneempien luottamushenkilöiden joukkoon valitaan merkittävillä paikoille myös 70–80 luvulla syntyneitä nuorempia kuntalaisia.

Tahdon kiittää myös omaa isääni eli Pertti Auvista, siitä että hän aikoinaan sai omalla esimerkillään minut kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista ja niihin liittyvistä luottamustehtävistä.

Rantasalmen kunnanvaltuuston puheenjohtajuus on tähän astisen luottamushenkilöurani merkittävän tehtävä ja tulen hoitamaan sitä kaikella sillä arvokkuudella ja osaamisella mitä tehtävä tulee vaatimaan.

Onnittelen tässä samassa yhteydessä myös valittuja valtuuston varapuheenjohtajia. Uskon että erilaisia tehtäviä ja vastuualueita riittää jaettavaksi koko puheenjohtajistolle.

Tulevan valtuustokauden katson muodostuvan kolmen tärkeän teeman ympärille:

1.    Ensimmäiseksi teemaksi olen valinnut Kuntatalouden; eli kuinka vastaamme taloudellisen taantuman tuomiin verotulojen vähentymisiin ja väestön ikääntymisen aiheuttamiin palvelutuotannon kustannusten kasvuun. Kuntatalouden kannalta merkittävää on myös kunta-valtio suhteen kehittyminen, niin että kunnille annettaisiin taloudelliset ja toiminnalliset mahdollisuudet pärjätä muuttuvassa Suomessa.

2.    Toisena teemana on Kuntayhteistyö; jonka näen kaksijakoisena, sillä tärkeää on edelleen kehittää JJR-kuntayhteistyötä vastaamaan sille asetettuja tavoitteita ja toisaalta tärkeää on myös kehittää kaupunki yhteistyötä mm. koulutus- ja terveydenhoito palvelujen osalta. Tärkeää kuntayhteistyössä on myös kirkastaa niin luottamushenkilöiden kuin myös kunnan työntekijöiden yhteinen visio siitä, mitä yhteistyöllä tavoitellaan ja kuinka käytettävissä olevat resurssit saadaan kohdennettua tehokkaasti.

3.    Kolmanneksi teemaksi olen valinnut Kuntastrategian; Kutsunkin jo tässä yhteydessä kaikki valtuutetut osallistumaan aktiivisesti tämän valtuustokauden ensimmäisen vuoden aikana tehtävään kuntastrategia työhön. Kuntastrategian ideana on määritellä kunnan toimintaa, tavoitteita ja tulevaisuutta. Strategiassa korostaisin myös strategisen johtamisen merkitystä, jota määrittelemällä saadaan aikaiseksi kunnan johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välille yhteisymmärrys siitä, kuinka kuntaa johdetaan, jotta kuntastrategiassa määritellyt asiat saadaan toteutumaan.

Näiden kolmen pääteeman lisäksi yksittäisenä, isona asiana nostaisin esille valmisteilla olevan uuden terveydenhoitolain, Tämä laki tulee hyvin pitkälti määrittelemään minkälaiseksi sosiaali- ja terveydenhoitoon liittyvä kunnallinen ja ylikunnallinen palvelutuotanto tulee muuttumaan ja kuinka nämä palvelut kuntalaisille tullaan jatkossa järjestämään. Tässä muutoksessa meidän kaikkien valtuutettujen ja tänään eri luottamustehtäviin valittavien henkilöiden tulee toimia aktiivisesti, oman kunnan ja lähialueen etujen mukaisesti.

Toivon kaikille Rantasalmen kunnanvaltuutetuille onnea ja menestystä nyt alkavan valtuustokauden tuomiin tehtäviin ja haasteisiin. Toivon että Rantasalmen kunnanvaltuusto tulee jatkossakin olemaan aktiivisesti keskustelevaa ja kantaaottava, mutta samalla asiassa pysyvä ja sille annettua vastuuta kunnan ja kuntalaisten asioista nöyrästi kantava, ja kaikella osaamisellaan hoitava.

Kiitos.

Pimeys vaikuttaa monella tavalla

Torstai 2.10.2008 - Toni Auvinen

Pimeys vaikuttaa monella tavalla niin työhön kuin vapaa-aikaankin. Ainakaan minä en pysty sanomaan olevani loka-marraskuussa parhaimmassa mahdollisessa vireessä. Elo-syyskuun raikkaiden ja mukavien syysilmojen jälkeen pimeys- ja vesisateet iskevät kovemmin kuin osataan odottaa. Aika ennen lumipeitettä ja vuodenvaihteen taitekohtaa, kohti pidempiä valoisampia päiviä tuntuu ikuisuudelta.. Jouluviikot ja uusi vuosi kuluvat yleensä mukavasti, kynttilöiden ja jouluvalojen valaistessa ja lämmittäessä. Tammikuu on perinteisesti uuden aloittamista ja katseiden kääntämistä jo tulevaan kevääseen ja kesään. Ja eikä aikaakaan kun kevät-aurinko alkaa piristää ja yleinen aktiivisuus valtaa mielet.

Tervetuloa hankemaailmaan

Torstai 7.8.2008 - Toni Auvinen

Halusimme tai emme, elämme tällä hetkellä vahvasti eräänlaisessa hankemaailmassa, jossa ennen ehkä toisella tapaa hoidetut asiat käännetään ja väännetään hankkeiksi ja projekteiksi. Tähän syynä on EU:n mukanaan tuoma kansallinen ja kansainvälinen rahoitustukijärjestelmä. Tällä hetkellä voimassa oleva, vuosille 2007–2013 laadittu paikallinen maaseudun kehittämisohjelma on kuitenkin hyvien hankkeiden kautta kaikkien hyödynnettävissä onnistuneesti ja tehokkaasti. Hankkeiden suunnittelussa, toteuttamisessa, loppuunsaattamisessa ja jälkiseurannassa kannattaa käyttää hyödykseen henkilöitä, joilla on aiempaa kokemusta ja näkemystä hanketyöstä. Ensimmäisen hankkeen onnistuneen läpiviennin jälkeen, osaamista löytyy jo sitten omastakin takaa.

Hankerahoituksen kohteena voivat olla yhdistykset, yritykset, urheiluseurat, osuuskunnat tai kunnat ja kuntayhtymät. Myös seurakunnat ja alueen oppilaitokset voivat toimia hakijana ja rahoituksen saajina. Hankerahoituksella pyritään turvaamaan työpaikkojen säilymistä, yritystoiminnan jatkuvuutta ja kasvua, maaseutualueiden säilymistä elinvoimaisina ja virikkeellisinä sekä osaamistason nostamista koulutuksen turvin. Tärkeimmiksi painopisteiksi tällä ohjelmakaudella on nostettu nuoret, yrittäjyys ja kulttuuri

Jos ajatus tai idea on syntynyt tai syntymässä, kannustan teitä ottamaan yhteyttä Juvalla sijaitsevan Leader-toimiston osaavaan ja ammattitaitoiseen henkilökuntaan. He auttavat sinua ja taustaryhmääsi ideoiden jalostamisessa hankesuunnitelmiksi ja valmiiksi hankkeiksi. Valmiit hankehakemukset käsitellään hallituksen kokouksissa ja myönteisen päätöksen saaneet hankkeet jatkavat matkaansa Etelä-Savon TE-keskukseen.

Rajupusu Leader ry on maaseudun paikallinen toimintaryhmä, joka toimii Rantasalmen, Juvan, Sulkavan ja Joroisten kuntien muodostamalla alueella. Paikallisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen vuonna 1997 perustaman yhdistyksen päämääränä on maaseudun monialainen kehittäminen paikallisten asukkaiden ja elinkeinoelämän tarpeista lähtien. Yhdistyksessä on tällä hetkellä 122 jäsentä ja jäseneksi voivat liittyä kaikki ympäröivän maaseudun kehittämisestä kiinnostuneet. yksityishenkilöt, yhdistykset ja yritykset. Lisätietoja ja ohjeita jäseneksi liittymiseksi löytyy www-sivuiltamme.

Toivon kaikille oikein idearikasta kevättä, jolloin auringon lämmittäessä alkavat ajatukset talven jäljiltä kirkastua ja näin ollen on hyvä aika miettiä myös mahdollisia hanke-aihioita, joilla viemme toimialuettamme yhdessä eteenpäin!

Rautateissä on tulevaisuutta

Torstai 24.7.2008 - Toni Auvinen

Rautatieliikenteellä on pitkä ja merkittävä historia mutta uskon että sillä voisi olla tulevaisuudessakin paljon nykyistä merkittävämpi rooli niin tavara- kuin matkustajaliikenteessäkin. Oikorata Lahdesta Mikkeliin avaisi aivan uusia mahdollisuuksia niin Etelä-Savolle kuin koko Itä-Suomellekin. Matkustusajat Eteläiseen Suomeen ja sieltä tännepäin saataisiin nykyisiä kilpailukykyisemmiksi, verrattuna esim. auto- tai lentoliikenteeseen. Merkittävää olisi myös jos junalla pääsisi suoraan Helsinki-Vantaan lentokentällä, kiertämättä ensin Helsingin keskustan kautta. Kiinnostukseni rautatieliikennettä kohtaan perustuu omiin hyviin kokemuksiin sen käyttämisestä sekä siihen mahdottomuuteen jotta saisimme ympärivuotisen lentoliikenteen Savonlinna-Varkaus-Mikkeli seuduille kannattavaksi. Kyllähän ne lentokoneet näyttäisivät tänne ja täältä pois tänäkin vuonna lentävän, mutta olen edelleen sitä mieltä että näistä lennoista maksettava hinta tulee veronmaksajille liian kalliiksi. Lentoliikenne koskettaa nimittäin sen verran pienempää käyttäjäryhmää, kuin esim. rautatieliikenne. Tähän ovat syynä mm. lentokenttien sijainnit ja syöttöliikenteen puuttuminen sekä lentolippujen korkeat listahinnat. Myöskään epävarmuus lentojen toteutumisesta säännöllisesti aikataulujen ja suunnitelmien mukaan ei lisää intoani tukea sitä verorahoilla. Tiedän että tietyille kohderyhmille lentoliikenne on tärkeää, mutta uskoisin että muitakin ratkaisuja Helsinki - Etelä-Savo - Helsinki välin taittamiseen on löydettävissä. Kesäaikaan lentoliikenne on luonnollisesti perusteltua, koska lomalaiset niin Suomalaiset kuin ulkomaalaisetkin käyttävät lentoja niin että siitä saadaan lentoyhtiöille kannattavaa liiketoimintaan.

Etelä-Savo, kolmen kaupungin maakunta

Torstai 12.6.2008 - Toni Auvinen

Muutaman Savonlinnalaispoliitikon avauksesta liikkeelle lähtenyt keskustelu Savonlinnan seudun mahdollisesta suuntautumisesta jonnekin muualle kuin nykyiseen Etelä-Savoon tuntuu vaikeasti ymmärrettävältä hätähuudolta. Tämä hätähuuto lienee lähteneen liikkeelle siitä pelosta että Mikkelin rinnalla ei pystyä Savonlinnan seutua eteenpäin viemään vaan Mikkelin koetaan ajavan ohi liian monissa maakuntatason päätöksissä.

Myönnettävää nimittäin on että aiemmin Mikkeli on kansallisella tasolla pärjännyt Savonlinnaa paremmin monissa koulutus-, elinkeino- ja aluepoliittisissa linjauksissa. Tämä tilanne on kuitenkin aivan viime vuosina mielestäni tasoittunut ja mukaan loppupeleihin on joillakin aloilla noussut myös maakuntamme kolmas kaupunki eli Pieksämäki. Pieksämäen rooli maakuntapelissä varmasti kasvaa entisestään, sillä Ideaparkin kaltaisten saavutuksien vaikutukset tulevat näkymään niin elinkeinopolitiikassa kuin kaupungin yleisessä kehittämisessäkin. Ne arvioidut 1000 työpaikkaa, tarvitsevat taakseen myös hyvää asunto- ja tonttipolitiikkaa sekä toimivia kuntapalveluja. Pieksämäellä saattaisi olla mahdollisuuksia myös nousta eräänlaiseksi Jyväskylän kaltaiseksi maantieteelliseksi risteyskaupungiksi, mikäli rautatieverkkojen kehittämistä vaan jatkettaisiin niin että niistä tulisi jopa lentoliikenteen korvaava liikkumismuoto Itä-Suomen ja pääkaupunkiseudun välille.

Mielestäni maakunnan sisäistä kilpajuoksua toivottavampaa olisi että Etelä-Savossa sovittaisiin yhdessä merkittävistä strategisista linjauksista, niin että osaamiset ja vahvuudet jaettaisiin parhaaksi katsottavalla tavalla kaikkien kolmen kaupungin kesken. Tämänkaltaisen maakuntaohjelman mukaan toimien ajettaisiin koko maakunnan ja kaikkien maakuntalaisten etua ja siinä samalla kaikki kolme kaupunkia kilpailisivat omissa sarjoissaan muita Suomen kaupunkeja vastaan. Näillä omilla sarjoilla tarkoitan nimenomaan sitä, että jokainen kaupunki keskittyisi erityisesti maakuntaohjelmassa jaettujen osaamisalueiden ja alueellisten vahvuuksien kehittämiseen. Samoja tavoitteita ja toimenpiteitä ei jokaisen kaupungin kannata eteenpäin vielä tai sitten pääsemme jatkamaan maakunnan sisäisen monopoli-pelin pelaamista, ilman että näillä peliliikkeillä saadaan kansallisesti ja kansainvälisesti mitään merkittävää aikaiseksi.

Sanomalehti Itä-Savo uutisoi viime viikon aikana kahdesta tähän asiaan liittyvästä aiheesta. Keskiviikkona 5. maaliskuuta uutisoitiin Etelä-Savon maakunnan imagotutkimuksen tuloksista ja sunnuntaina 9. maaliskuuta Savonlinnan seudun kuntapäättäjien maakuntaraja-seminaarista. Jälkimmäinen tosin oli mennyt tässä vaiheessa vs. seutujohtaja Juha Turtiaisen yksinpuheluksi. Laajempaa näkemystä asiaan toi ainoastaan maakuntajohtaja Matti Viialaisen näkemykset nykyisen maakunnan toimintavalmiuksista myös mahdollisten aluehallinnon uudistamisprosessien jälkeen. Toivon Savonlinnan seudun kuntapäättäjien kuuntelevan maakuntajohtajan ajatuksia avoimin mielin. Uskon nimittäin siihen että maakuntajohtajalla on oikeasti tahtoa ja tarmoa edistää yhtenäisen Etelä-Savon kehittymistä, niin että jokainen kolmesta kaupungista saa oman äänensä kuuluviin.

Rantasalmella asuvana olen aina tuntenut olevani eräällä lailla aallonmurtajan roolissa. Välillä aaltoilee Mikkelin suunnasta ja välillä Savonlinnan. Tätä samaa aaltoilua ilmenee mielestäni niin maakuntahallituksen kuin maakunnan yhteistyöryhmänkin kokouksissa. Liian paljon tuhlataan energiaa maakunnan sisäiseen kilpailuun kun sitä tulisi suunnata siihen kuinka Etelä-Savo tulee pärjäämään Suomen ja EU:n karttalehdillä. Etelä-Savolla on varmasti mahdollisuuksia, sillä etäisyydet etelään ja itään lyhenevät parempien liikenneyhteyksien muodossa koko ajan. Tämän odotetaan virkistävän niin ihmisten kuin tavaran liikkumista ja tästä liikenteestä meidän tulee ottaa omamme irti. Etelä-Savon tulee jatkossa pystyä kilpailemaan alueellisista kärkipaikoista muiden Itä-Suomen maakuntien kanssa. Meidän tulee tehdä omista vahvuuksistamme ylivertaisia, niin että ne kestävät vertailun missä sarjassa tahansa. Ei tule tyytyä olemaan vain kymmenen parhaan joukossa vaan katseiden on viimeistään nyt käännyttävä mitalipeleihin saakka.