Kuinka itsenäisiä olemme vuonna 2009?

Sunnuntai 6.12.2009 - Toni Auvinen

Kansalaisten oman, vapaan tietosanakirjan mukaan itsenäisyys tai hienommin sanottuna suvereniteetti tarkoittaa valtiolle, organisaatiolle tai hallitukselle samaa kuin itsemääräämisoikeus. Itsenäisyydellä voi myös olla eri asteita, jolloin osa asioista on omassa päätäntävallassa, kun taas joissakin asioissa joudutaan noudattamaan jonkun muun sanelemia tai yhdessä laadittuja ehtoja.

Tämä edellä mainittu tulkinta itsenäisyydestä on mielestäni erittäin hyvä ja sitä voidaan soveltaa suoraan myös kunnissa käytävään ”itsenäinen kunta” tai Suomessa käytävään ”itsenäinen suomi” -keskusteluihin. Itsenäisyyttä pohtivat keskustelut ovat mielestäni monesti liian musta-valkoisia, sillä itsenäisyyden asteita on olemassa useita. Itsenäisyys ei myöskään tarkoita yksinäisyyttä tai eristäytymistä, vaan itsenäisiä voidaan olla myös yhdessä ja yhteisvastuullisesti toimien.

Kuntatasolla tästä yhdistetystä itsenäisyydestä ja yhteistyöstä voitaisiin esimerkkinä käyttää Rantasalmea, jossa käytössä on jo useiden vuosien ajan ollut jaetun palvelutuotannon, ylikunnallisten yhteislautakuntien ja kuntayhtymien varaan rakennettu toimintamalli.

Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ajateltuna itsenäisyyden eri asteita voitaisiin arvioida esimerkiksi pohtien Suomen roolia, mahdollisuuksia ja velvoitteita Euroopan Unionin jäsenmaana.
Toki kaikissa kunnissa kunnanvaltuusto on kuntalain mukainen, edelleen ylintä päätösvaltaa käyttävä elin ja toisaalta suomen perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu edelleen Suomen kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta.

Tästä huolimatta väitän kuitenkin että täydellinen itsenäisyys on viime vuosikymmenien aikana vaihtunut yhä lisääntyvään itsenäisten kuntien ja valtioiden välillä tapahtuvaan yhteistyöhön ja yhteiseen päätöksentekoon sekä hajautettuun päätösvaltaan.

Tätä perustelen sillä että vaikka euroopan unioni on lähinnä jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto eikä liittovaltio ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen riippumattomia ja itsenäisiä kansakuntia, on euroopanlaajuinen yhteistoiminta saanut vuosi vuodelta ja päätös päätökseltä suuremman roolin myös Suomea ja Suomalaisia koskevissa asioissa.

Samalla periaatteella voitaisiin arvioida JJR-kuntayhteistyötä, sillä kaikki kolme kuntaa ovat edelleen itsenäisiä ja käyttävät ylintä päätösvaltaa, mutta samalla monet yhteislautakunnissa ja JJR-ohjausryhmässä tehtävät yhteispäätökset koskettavat suoraan kaikkia kolmen kunnan asukkaita.

Tällä puheellani en missään nimessä tarkoita sitä että itsenäisyys-käsitteen muutos olisi mielestäni edennyt väärään suuntaan. Päinvastoin, olen lisääntyvän ylikunnallisen ja eurooppalaisen yhteistyön kannattaja ja uskon että nämä yhteistoimintaan, yhdessä tekemiseen ja yhdessä arvioimiseen perustuvat toimintamallit ovat hyvinkin toimivia ja paremmin erilaisia näkökulmia avartavia.

Samalla tahdon kuitenkin korostaa sitä että mitä kauemmaksi päätösvalta ja päätöksien tekeminen kokonaan tai osittain viedään, sitä suuremmaksi nousee eri tehtävissä edustavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden vastuu ja toiminnan vakavuus omaa kuntaa tai valtiota koskevassa edunvalvonnasta.

Molempien käyttämieni esimerkkien, eli JJR-kuntayhteistyön ja Euroopan Unionin tavoitteet ovat yksinkertaistettuna voimavarojen yhdistäminen ja vaikuttavuuden lisääminen yhteistyötä tiivistämällä ja kehittämällä. Tähän liittyen päätösvaltaa joudutaan siirtämään ylikunnallisiin ja ylikansallisiin toimielimiin, jotka toimivat hyvin itsenäisesti ja jotka myös tekevät päätöksiä yhtä aikaa useiden kuntien ja kansojen puolesta.

Kuntien ja valtioiden tehtäväksi onkin jäänyt ennen kaikkea laatia tälle yhteistoiminnalle pelisäännöt ja sopimukset, joiden mukaan ja joiden rajoissa yhteistoimintaa toteutetaan. Näitä sopimuksia ei kuitenkaan kukaan taho laadi yksin, vaan ne laaditaan yhdessä, jolloin demokratiassa tutut erisuuntaiset kompromissit ovat monesti ratkaisuna ja näiden kompromissien mukaan kaikkien on siitä eteenpäin toimittava ”pulinat pois, päätös on tehty logiikalla”.

Näissä tilanteissa voidaan hetkellisesti ajatella että itsenäisyys ja itsenäinen päätöksenteko on menetetty, mutta monesti yhteispäätökset ja kompromissit ovat kuitenkin enemmistön etu ja enemmistön hyväksi ja toisaalta jokainen osapuoli joutuu joskus venymään. Näiden yhteispäätöksien vaikutukset ja erot eri osapuolien välillä myös vaihtelevat eri tilanteissa, niin että tänään omasta mielestään asiansa edistämisessä hävinnyt saattaa taas huomenna ollakin voittajan roolissa.

Uskon myös että maailmanlaajuinen globalisaatio ja kansainvälistyminen tuovat tullessaan ajattelutavan muutoksen, jolloin itsenäisyydestä tai eristäytymisestä siirrytään yhä enemmän yhteisvastuullisempaan ja rajat häivyttävämpään yhteistoimintaan.

Globalisaatio-termillä on monia ulottuvuuksia ja joissain määrittelyissä se myös korostaa kansallisvaltioiden rajojen hämärtymistä ja etenemistä kohti tietynlaista maailmankansalaisuutta. Globaalille, koko maapalloa koskettavalle tasolle vietynä itsenäisyys voisikin tarkoittaa enemmän kansalaisten itsenäisyyttä ja oikeutta päättää omista asioistaan, elämästään ja valinnoistaan, yhtenä maailmankansalaisena kaikkien kansakuntien joukossa.

Toki edellä kuvattua maailmakansalaisuutta ja sen tulkintaa on helppo ajatella hyvinvointivaltioiden näkökulmasta, sillä suurimmalla osalla maailman asukkaista ei tähän valinnan vapauteen ole mahdollisuutta edes unelmissaan ja kuvitelmissaan. Merkittävät tuloerot, vaatimattomat elinolosuhteet sekä tasa-arvoisuuden ja tasa-vertaisuuden puuttuminen estävät hyvin nopeasti maailmankansalaisuuden käsittelemisen niin että kaikilla maailman asukkailla, sekä rikkailla että köyhillä olisi tämän tyyppiseen itsenäisyyteen todelliset mahdollisuudet.

Palataksemme maailmanlaajuisista ongelmista ja epäoikeudenmukaisuuksista takaisin Suomeen, voidaan itsenäisyydellä ja itsemääräämisoikeudella sanoa olevan meille Suomalaisille erityisen suuri merkitys. Näin itsenäisyyspäivänä meidän tuleekin keskittyä siihen minkä johdosta ja keiden ansiosta olemme tätä kaikkien Suomalaisten yhteistä juhlapäivää viettämässä.

Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus on saavutus, johon pääseminen ei ole syntynyt ilman hikeä ja kyyneleitä. Yli 90 vuotta kestänyttä itsenäisyyttä ja koskemattomuutta on kuitenkin uhattu matkan varrella useita kertoja. Näistä uhista on kuitenkin selvitty, kiitos sen ajan suomalaisten ja nykyisten sotaveteraanien. Itsenäisyyden hinta on ollut kallis ja sitä on maksettu useassa erässä, monien vuosikymmenien aikana. Itsenäisyyden tarkempaa hintaa ei voida mitenkään määritellä, mutta ihmishenkiä se on todistetusti ainakin vaatinut ja nämä uhraukset isänmaan puolesta ovat korvaamattomia ja niiden ansiosta olemme jälleen tänään saaneet siniristiliput salkoihin vetää.

Ensimmäisen maailman sodan ja sisällissodan sekä toisen maailmasodan eli talvisodan ja jatkosodan tapahtumat ovat jättäneet pysyvät muistot ne kokeneisiin suomalaisiin. Edustamani sukupolvi on näihin aikoihin päässyt palaamaan vain tarinoiden, historian kirjoituksen, dokumenttien ja elokuvien kautta. Näiden tietojen ja mielikuvien perusteella en usko että meillä kuitenkaan on todellista ymmärrystä siitä minkälaista elämä on noihin aikoihin ollut ja minkälaisia uhrauksia ja urotöitä itsenäisyyden säilyttäminen on todella vaatinut.

Tänään puheessani käyttämieni näkemyksien itsenäisyys-käsitteen ja koko maailman muuttumisesta, ei ole tarkoitus millään lailla hämärtää sitä ylpeyttä mitä Suomi ja Suomalaiset omasta itsenäisyydestään kantavat ja kuinka paljon meidän tulisi arvostaa heitä ketkä ovat itsenäisyyden meillä mahdollistaneet ja sitä useaan otteeseen eri tilanteissa puolustaneet.

Puheeni alkuosassa avasin itsenäisyys käsitettä itsemääräämisoikeuden kautta, voidaankin todeta että niin kauan kuin me kansalaiset, kunnat ja valtiot saamme itse käyttää ylintä päätösvaltaa toimissamme, ei itsenäisyytemme ole uhattu. Uskallan myös todeta että tätä itsenäisyyttä ei tiivistyvän yhteistyön kautta pystytä heikentämään, eikä yhteistoiminnan edellytys välttämättä ole itsenäisyyden uhraaminen.

Näillä sanoilla toivotan hyvää itsenäisyyspäivää, eurooppalaista yhteistyötä tekeville Suomalaisille sekä kunnalliseen ja ylikunnalliseen yhteistyöhön aktiivisesti osallistuville Rantasalmelaisille.